Saniainen (Pteridium aquilinum) on suuri, kaunis ja silmiinpistävä. Se kasvaa maailmanlaajuisesti, paitsi napoilla ja aavikoilla. Se tykkää erityisesti asustella heikentyneet paikat, esimerkiksi häiriintyneet nummi- ja nummialueet, joissa se tulee nopeasti hallitsevaksi ja syrjäyttää normaalin kasvillisuuden. Jos se löytää optimaaliset olosuhteet ja runsaasti kosteutta, se voi kasvaa kokonaisiin maisemiin, kuten Skotlannissa ja Irlannissa on havaittavissa.
Bracken – kunnianhimoinen kasvi
Se saavuttaa tämän useiden strategioiden avulla: Kaikkea sen ympärillä varjostavat sen vahvat lehdet, joten voimaa ei jää enää juurikaan kasvaa. Se erittää myös kemiallisia aineita, jotka estävät muita kasveja itämästä ja muodostaa paksun kuivikkeen, joka ei vain hajoa huonosti, vaan myös tiivistyy ja muuttaa siten maaperää (hiekan kertymistä). Ja se muodostaa haarautuneen juurakon, joka hiipii maahan ja voi kasvaa hyvin suureksi ja vanhaksi. Löydettiin juurakoita, jotka olivat pidempiä kuin 50 metriä ja vanhempia kuin vuosituhat (!).
Joten jos istutat särmiä vapaasti puutarhaan, on hyvä mahdollisuus, että se vähentää biologista monimuotoisuutta yhtä merkittävästi kuin luonnossa. Vain harvat lajit, jotka kasvavat kaikkialla sen k altaisesti, voivat pitää puolensa haarukan vieressä.
Varoitus
Brakern on myrkyllistä
Jos sinulla on lapsia, saniainen ei kuulu puutarhaan muusta syystä: koko kasvi on myrkyllinen. Erityisesti nuoret lehdet sisältävät korkeimman ptakvilosidipitoisuuden ja juurakot sisältävät tiaminaasi I:tä. Nämä ovat kaksi ainetta, jotka eivät ole vain myrkyllisiä, vaan niillä sanotaan myös olevan syöpää aiheuttavia ominaisuuksia. On myös osoitettu, että alueilla USA:ssa, Japanissa ja Uudessa-Seelannissa, joissa saniaisia syödään nuorena villisalaattina, ruokatorven kasvainten ja mahasyövän ilmaantuvuus on lisääntynyt.
Aikuinen kasvi tuottaa sitten vielä muutaman myrkyn, spektri kattaa puoli sivua lääkeoppaasta. Näin ollen myrkytys eri eläinlajeissa ilmenee erilaisina oireina, jotka kaikki ovat enemmän kuin epämiellyttäviä. Jo puoli kiloa nuoria murunlehtiä voi vaarantaa aikuisen lehmän hengen, on vaikea kuvitella, kuinka vähän pienen lapsen on syötävä. Itiöiden hengittämistä tulee muuten välttää kaikin keinoin, koska se saa tiaminaasin imeytymään.
Fighting bracken
Siksi murtumia on aina taisteltu maataloudessa; aiemmin käytettiin erittäin myrkyllisiä rikkakasvien torjunta-aineita, jotka eivät ole enää sallittuja nykyään. Nykypäivän rikkakasvien torjunta-aineita ei suositella: Ei vain pelätä sivuvaikutuksia eläviin olentoihin ja muihin puutarhakasveihin, ne eivät useinkaan voi tehdä mitään rypälettä vastaan, ja usein voidaan havaita alueiden erittäin nopeaa uudelleenkolonisaatiota. Jos kuitenkin haluat käyttää kemikaaleja, kannattaa ensin selvittää, tehoavatko kasvissuojelulain mukaan puutarhakäyttöön hyväksytyt tuotteet todellakin murskaa vastaan.
Pienillä alueilla on suositeltavaa vetää ulos käsin, mutta joka tapauksessa tulee käyttää suojavaatetusta ja hengityssuojainta, koska rintakipu on myrkyllistä. Jos alue on suuri, useilla toimenpiteillä yhdessä saavutetaan tavoite:
- Niitto kesäkuussa, kun lehdet vasta alkavat kehittyä, ja heinäkuun lopussa. Leikkauksen jälkeen murtunut kuivike tulee poistaa, jolloin osa juurakoista poistuu ja jäljelle jääneet juurakot heikentyvät, esim. silppuaminen, josta saniainen toipuu nopeasti. Sitä ei saa polttaa missään olosuhteissa, se näyttää kannustavan.
- Kaikki lehdet, jotka vielä ilmestyvät näiden toimenpiteiden jälkeen, napsautetaan pois ja murtumiskohta ripotetaan suolalla. Lehtien katkeaminen (toista, kun uusi tulee) estää voimakkaasti ravinteiden saannin. Kun kasvin on myös pakko itää uusia lehtiä, myös juurakko heikkenee. Suolallista kontrollivarianttia kokeiltiin Schwarzwaldissa ja sen on perinteen mukaan tarkoitus edistää heikkenemistä. Koska reppu rakastaa happamia maaperää, voit myös vaikeuttaa sen elämää runsaalla kalkkiannoksella.
Jos edelleen pidät vaikuttavasta kasvista, voit säilyttää sitä vaikkapa ruukussa. Puutarhaa voi kaunistaa kuitenkin monia vaarattomia saniaisia, kuten hirven kieli ja strutsisaniainen, ruskeavartinen raidallinen saniainen, naarassaniainen tai matosaniainen. Ne eivät kuitenkaan sovellu leikkipuutarhaan, sillä kaikki saniaiset ovat myrkyllisiä kasveja.
Levitys, ulkonäkö ja kukinta-aika
Särmä (Pteridium aquilinum) on yleisin ja ainoa, jota esiintyy Saksassa. Se leviää maan alle juuriensa eli juurakoidensa kautta, mikä mahdollistaa sen selviytymisen huonoinakin aikoina. Tämä mahdollistaa sen leviämisen laajalle ja syrjäyttää muut kasvit. Tämä voi olla erityisen ongelmallista metsissä.
Saniainen kukkii loppukesällä ja muodostaa heinäkuusta lähtien lehtiensä alapuolelle itiöitä, jotka tuulet levittävät, jotta kasvi voi levitä kaukaisiin paikkoihin. Siinä on vaaleanvihreät lehdet, jotka roikkuvat alas kaaressa ja ovat hieman käpristyneet reunoista. Näiden lehtien varsien muoto muistuttaa hieman lentävää kotkaa, josta tämä kasvi on saanut nimensä.
Ripuli koristekasvina
Huolimatta tämän kasvin myrkyllisyydestä, saniaisia tarjotaan puutarhan koristekasvina. Luonnollisessakin puutarhassa se tulisi kuitenkin istuttaa vain juurisuojalla estämään hallitsemattoman leviämisen. Se soveltuu kostealle maaperälle ja sopii hyvin yhteen muiden kasvien, erityisesti kukkivien kasvien kanssa. Paras aika sipulin istuttamiseen on kevät.
