Kuinka usein odotamme innolla valkoisten kukkien loistoa, jolla seljanmarja ilahduttaa meitä myöhään keväällä tai alkukesällä. Monilla ihmisillä on omassa puutarhassa tai ainakin lähistöllä seljanpensaita, sillä se kasvaa usein ulkona.
Saljanmarja on erittäin monipuolinen puu: keväällä ja kesällä voit hyötyä sen kukista keittiössä, syksyllä mustia marjoja on tarjolla monenlaisiin asioihin.
Seljankukat ovat olennainen osa luonnonlääkettä. Hienoa on, että sinun ei tarvitse olla erityisiä tietoja käyttääksesi seljankukkia terveytesi hyväksi. Seljankukkien käyttö teessä on erinomaista. Toinen käyttötarkoitus, jota monet ihmiset eivät tiedä, on seljankukkahillon valmistus.
Peljankukat ovat erittäin herkkiä
Sinun tulee olla äärimmäisen varovainen seljankukkien sadonkorjuussa ja käsittelyssä. Kukat ovat sadonkorjuuvalmiita, kun ne ovat täysin auki, ja niistä tulee myös voimakas, lähes tyypillinen, tungetteleva tuoksu.
Sen on oltava kuiva sadonkorjuupäivänä. Paras aika on myöhäinen aamu, jolloin viimeisetkin kasteen jäljet ovat kadonneet kukista. Seljan kukat erotetaan terävällä veitsellä kokonaiseksi kukinnaksi. Kuljetukseen tarvitsevat ehdottomasti ilmavan kontin, korin tai puisen askelman.
Toisin kuin seljankukkateen valmistuksessa, hilloa varten tarkoitettuja kellunkukkia ei tarvitse kuivata ja käsitellä välittömästi. Sinun tulisi myös pidättäytyä pesemisestä.
Siksi on äärimmäisen tärkeää kerätä kellun kukkaset terveydelle turvallisesta paikasta, eli mieluiten omasta puutarhasta, kaukana teistä eikä suoraan maahan.
Seljankukkia voi käyttää hillossa, mutta sitten ne poimitaan pois eikä niitä käsitellä muiden ainesten kanssa. Lisäksi ne voivat toimia vain aromiaineena, esimerkiksi hauduttamalla niihin omenamehua, liottamalla niitä päivän ajan ja keittämällä uudelleen omenamehun kanssa. Lopuksi seljankukat siivilöidään ja vain neste käytetään.
Seljankukka ja omena ovat erittäin onnistunut yhdistelmä ja luultavasti ainoa, joka lopulta johtaa seljankukkahilloon. Mansikkaa voidaan edelleen lisätä kolmantena hedelmänä, mutta yleisimmin käytetään omenaa ja seljankukkaa. Useimpien hillojen pohjana on edellä kuvatulla tavalla itsetehty seljankukista ja omenamehusta valmistettu mehu.
Halmon valmistusprosessin lyhentämiseksi voi käyttää myös valmiita seljankukka-omenamehua, jos sitä jostain voi ostaa, mutta on tietysti mukavampaa tehdä oma mehu seljankukkahilloon.
Variaatioita seljankukkahillosta
On aina hyvä poistua syrjäytyneeltä tieltä ja löytää uusia asioita itsellesi. Tämä koskee myös seljankukkahilloa. Ei ole mitään väärää antaa mielikuvituksesi valloilleen ja kokeilla yhdistelmiä muiden hedelmien kanssa. Esimerkiksi on olemassa muunnos meloni - seljankukka - hillo tai appelsiinin lisäys.
Seljankukkahillolla on tietty "villi" tunnelma. Voit verrata sitä karpalohilloon. Erämaa näyttää aina hieman erottuvan täälläkin. Siksi seljankukkahilloa voi kokeilla paitsi paahtoleivän tai sämpylöiden lisäksi myös paistetun Camembertin tai muun juuston kanssa, myös siipikarjan tai riistan jalostaminen on mahdollista.
Kotona tehty seljankukkahillo on myös tosi kiva lahjaksi. Se on jotain erilaista ja epätavallista: annat kiitokseksi kutsusta purkin kotitekoista seljankukkahilloa.
