Lepäkertut ovat suosituimpia ja tunnetuimpia hyönteisiä. Joillekin puutarhureille herää kysymys, mitä muuta kovakuoriaiset oikein syövät kuin kirvoja tai tarvitsevatko ne juotavaa.
Lepäkerttulaji (suku Coccinellinae)
Tunnetuimmat ovat seitsemänpisteinen (Coccinella septempunctata) ja kaksipisteinen (Adalia bipunctata). Leppäkerttuja on melkein aina nimetty niiden lytran täplien lukumäärän perusteella. Perusväri voi olla punainen tai keltainen, harvemmin musta. Jotkut lajit ovat täysin ilman pisteitä. Jotkut kovakuoriaiset ovat väriltään niin vaihtelevia, että yksittäisiä lajeja on vaikea erottaa toisistaan.
Huom:
Aasialainen naaraskuoriainen (Harmonia axyridis) on jo usean vuoden ajan yleistynyt ja kilpailee kotoperäisten lajien kanssa. Erilaisten ominaisuuksien ansiosta se voi lisääntyä ja selviytyä paremmin kuin sen eurooppalaiset sukulaiset.
Kirvat
Useimmat leppäkerttulajit ruokkivat kirvoja ja niiden toukkia. Ne kuluttavat suuria määriä tuholaisia. Kotoperäiset naaraskuoriaiset syövät jopa 60 kirvaa päivässä, kun taas edellä mainittu aasialainen naaraskuoriainen voi helposti syödä jopa 270 kirvaa päivässä. Leppäkertut voivat tuhota kirvapesäkkeen hyvin lyhyessä ajassa. Paitsi että kovakuoriaiset itse syö täitä, toukat ovat myös erittäin ahkeria tuholaisten tappajia.
Huom:
Puutarurin kannattaa aina pitää puutarhassa mahdollisimman paljon leppäkerttuja ja rohkaista niitä.
Kaikki leppäkerttulajit eivät metsästä kirvoja jokaisesta kasvista. Itse asiassa jotkut kovakuoriaislajeista ovat erikoistuneet tiettyihin täihin tai kasveihin. Havupuissa on paljon leppäkerttuja, jotka metsästävät havukirvoja.
Muut hyönteiset
Lepäkerttujen ruokavalioon kuuluu kirvojen lisäksi myös muita pehmeitä ja pieniä hyönteisiä:
- Sahakärpästen, perhosten ja muiden kovakuoriaisten toukat
- Suomihyönteiset
- jotkut pienemmät hyönteislajit
Ratkaiseva tekijä ruoan valinnassa on sen saatavuus. Leppäkertut eivät ole silloin erityisen nirsoja ja syövät sitä, mitä voivat tavoittaa tai metsästävät. Sama koskee kovakuoriaisten toukkia.
Muut ruokavaliot
Pääosin hyönteisiä syövien leppäkerttujen lisäksi on myös lajeja, joilla on erilainen ruokavalio. Nämä ovat kuitenkin harvinaisempia ja vähemmän silmiinpistäviä kuin leppäkerttujen yhdyskunta.
- Twenty-Four Point (Subcoccinella vigintiquatuorpunctata): Kasvit (sinimailas, neilikat, apila, perunat) voivat aiheuttaa vakavia vahinkoja
- Kuusipallo leppäkerttu(Scymnus abietis): kirvojen lisäksi myös punkkeja
- Mustapallo leppäkerttu (Stethorus punctillum): hämähäkkipunkit
- Twentytwopoint (Psyllobora vigintiduopunctata): Home
- Kuusitoistatäpläinen leppäkerttu (Halyzia sedecimguttata): hometta
kannibalismi
Monet leppäkertut käyttäytyvät kannibalistisesti oman lajinsa munia ja toukkia kohtaan. Tämä tarkoittaa, että sillä ei ole suurta merkitystä, jatkavatko he kirvojen syömistä vai haluavatko he syödä toisen leppäkertun munia tai jopa toukkia. Mitä he eivät voi tehdä kovan elytransa vuoksi, on syödä muita aikuisia leppäkerttuja. Sama koskee muita kovakuoriaislajeja. Omien lajien kannibalismi on leppäkerttujen kann alta erittäin tuhoisaa, koska se saastuttaa ne loisilla, jotka voivat tappaa ne.
Vesivaatimukset
Lepäkerttuilla, kuten muillakin eläimillä, on tietty nestetarve. Tätä imetetään kuitenkin usein täysin luonnollisella tavalla. Vähemmän kuivina päivinä saaliin kosteus riittää. Kuoriaiset voivat myös niellä kastetta tai sadepisaroita. Ei ole tarpeen tarjota leppäkerttujalle erityistä hyönteisjuomaa puutarhassa. Varsinkin kun kasteluaukoista tulee usein hyönteisten ansoja, joihin ne voivat hukkua. Paljon hyödyllisempiä ovat puutarhan kosteat alueet, jotka eivät kuivu kuivissakaan olosuhteissa ja ovat tiheän sammaleen peitossa. Kaikenlaiset hyönteiset voivat saada nesteitä sinne.
Huom:
Jos se on hyönteisten kastelupaikka, se on suojattava hukkumista vastaan useilla suurilla kivillä, puulla tai sammalla.
